Väitöskirjaa kirjoittavalla ja Wienissä työskentelevällä Elisalla on diagnosoitu keskivaikea lukivaikeus. Ehkä kuitenkin lukivaikeuden ansiosta hänellä on kyky perehtyä uusiin asioihin tarkasti, yhdistellä tietoja hyödyllisellä tavalla ja käsitellä asiaa eri puolilta.  

“Yhdistelemällä tietoja luon uusia yhteyksiä. Piirrän päässäni ”isoja kuvia” asioista. Keskustelun tai oppitunnin aikana olen usein päässäni yhdistellyt asiaa muihin tietoihin ja kehittänyt jotakin uutta. Näissä tilanteissa ovat syntyneet parhaat ideat väitöstutkimukseenikin liittyen. Aivoni selkeästi toimivat näin”. 

Aiemmin olin hyvin vaativa itseäni kohtaan mutta vuosien mittaan olen oppinut olemaan armollisempi itselleni

Elisa eli melko normaalin lapsuuden. Hän oli luova, rohkea ja monin tavoin sinnikäs lapsi. Lukemaan oppiminen oli kuitenkin Elisalle vaikeaa. Ääneen lukeminen on ollut hänelle aina ikävää, kuten niin monelle lukihäiriöiselle. Myös vieraiden kielten tunnit ovat tuottaneet ahdistusta.  

“Muistan, kuinka olen ahdistunut jo ajatuksesta, että tänään ovat taas englannin, ruotsin tai ranskan tunnit. Olen monesti istunut itku kurkussa ahdistuneena tunneilla ja yrittänyt vain selvitä hengissä. Kuuntelutehtävät olivat minulle kouluaikoina todella vaikeita. Niissä menin aina lukkoon”. 

Vaikka lukivaikeus vaikuttaa Elisan elämään, hän ei kuitenkaan enää ajattele sitä päivittäin. Hän on oppinut hallitsemaan epävarmuuden tunteen, joka liittyy lukivaikeuden kanssa elämiseen.  

”Aiemmin lukivaikeus vaikutti jopa mielialaani, koska tunsin ja uskoin olevansa huono tai hidas. Vuosien ja opintojen varrella olen myös oppinut kehittämään luku- ja kirjoitustaitojani jopa siten, ettei maallikkolukija voi havaita lukivaikeuttani, vaikka minulla lukivaikeus on.”   

Elisa sai diagnoosin vasta muutama viikko ennen ylioppilaskirjoituksia

Diagnoosin saaminen aivan ylioppilaskirjoitusten alla sai aikaan hermostuneisuutta elämän suurimpien kokeiden alla. Lukivaikeus todettiin vasta lukion loppuvaiheessa, jolloin tuki kouluaikana jäi kovin vähäiseksi. Elisa pelkäsi tosissaan, tulisiko hän pääsemään ylioppilaskirjoituksia lainkaan läpi. 

”Ylioppilaskirjoituksista pääsin läpi sillä, että kirjoitin pitkän matematiikan englannin sijasta. Ruotsin kokeen läpäisin toisella yrittämällä.” 

Unelmia kohti - oikeustiede vei mukanaan.

Elisa pääsi yliopistoon avoimen yliopiston opintojen suorittamisen perusteella. Hän arvelee, että ilman avoimen opintoja hän ei olisi ehkä koskaan päässyt oikeustieteelliseen pääsykokeen vaatimusten vuoksi. Hyvin suoritetuilla opinnoilla hän pystyi osoittamaan kiinnostuksensa ja osaamisensa jo ennen yliopisto-opintoja, eikä lukivaikeus siten estänyt tällaista uravalintaa. Tässäkin sinnikkyys palkittiin. Tällä hetkellä Elisa kirjoittaa englanninkielistä vero-oikeudellista väitöskirjaa Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan ja työskentelee Wienissä, Itävallassa, englanti ja saksa työkielinään. Elisa on elävä esimerkki siitä, että kaikki on mahdollista, jos vain tahtoa löytyy. 

”Lukivaikeuteni on hidastanut polkuani ja tehnyt siitä työläämmän, mutta mitään se ei ole estänyt.” 

“Olen syventynyt vero-oikeuteen. Olen työskennellyt erilaisissa verotuksen asiantuntijatehtävissä niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Erityisosaamiseni on vahvasti kansainvälisessä yritysverotuksessa, enkä siten tällaisen uravalinnan tehtyäni voi välttyä kielellisesti pikkutarkoilta keskusteluilta tai vieraiden kielten käyttämiseltä. Opinnot ja työ oikeustieteen parissa vaativat erityistä tarkkuutta. Lukemista ja kirjoittamista on paljon. Lukivaikeuteni on hidastanut polkuani ja tehnyt siitä työläämmän, mutta mitään se ei ole estänyt. Tässäkin oma asenteeni on ollut varmasti ratkaisevassa roolissa. En ole lannistunut vaan etsinyt luovasti keinoja oppia ja oivaltaa. 

”Etsin luovasti keinoja oppia ja oivaltaa” 

”Olen opetellut monia termejä ja sanoja erilaisina kuvina. Lukiessani tekstejä tietokoneelta, muutan usein fonttia sopivammaksi, mikäli mahdollista. Käytän erilaisia avainsanatekniikoita kirjoja lukiessani. Alleviivaan vain yksittäisiä sanoja. Piirrän usein kuvia. Opin kuuntelemalla. Kouluaikoina muistinkin kaiken mistä tunnilla oli puhuttu, vaikka en lukenut läheskään kaikkia kirjoja. Tällä taktiikalla pärjäsin koulussa kohtuullisen hyvinkin. Muistan myös visuaalisesti asioita kirjojen kuvista ja olin peruskoulussa erityisen hyvä esimerkiksi maantiedon karttatehtävissä. Suunnistaminen kaupungeissa sujuu minulta, ja jo nopealla vilkaisulla osaan lukea kartasta reitin. Oikea ja vasen menevät silti sekaisin, enkä onnistu ajamaan reittiä, mikäli apukuski tai navigaattori ei näytä suuntia.” 

”Englanninkielistä väitöskirjatutkimustani kirjoittaessani käytän kielentarkastusohjelmaa. Opin valtavasti virheistä ja kielestä myös siten, että käyn yksityisopettajani kanssa läpi kirjoittamiani tekstejä ja korjaamme niitä yhdessä sujuvammiksi. Tällä tavoin olen saanut myös varmuutta vieraalla kielellä kirjoittamiseen.” 

”Olen kehittänyt omia keinoja, jotta saisin nopeutettua tekstin tuottamista myös englanniksi. Usein kirjoitan paperille nopeasti pelkät pääkohdat - vaikka väärin - ja alan muokkaamaan lausetta tai kokonaista kappaletta vasta sen jälkeen. Myös tutkimuskirjoittamisessa minulla tulee olla valmiina nopeasti kirjoitettu sisällysluettelomainen listaus asioista, joista aion kirjoittaa, ennen kuin osaan kirjoittaa mitään. Rakennan tekstiä avainsanoista enkä välitä kirjoitusasusta ensimmäisellä silmäyksellä. Näin teksti tulee myös luettua useamman kerran ennen sen lähettämistä.” 

 Miten dysleksia näkyy?  

”Lukivaikeuden vuoksi olen luovempi kehittämään asioita ja tapoja toimia. Olen ollut mukana monissa kehitysprojekteissa ja uskon, että olen ajautunut näihin sen vuoksi, että ajattelen laajasti ja luon jatkuvasti uutta yhdistelmällä vanhaa tietoa. Lisäksi, kun lukivaikeuteni vuoksi joudun keskittymään erityisesti asioiden opiskeluun, olen huomannut, että toisinaan olen kovin syvällä aiheessa. Ystäväni ja työkaverini ovat kertoneet, että aivoni tuntuvat toimivan todella tehokkaasti luovuutta ja uusia rakenteita kehittäessä. Vaikka saatan olla hieman muita hitaampi lukemaan ja kirjoittamaan, niin olen luovien tapojeni ja sinnikkyyteni ansiosta lopulta lähes yhtä nopea. Usein lukivaikeuden kanssa elävät ovat ratkaisukeskeisiä, ja tunnistan tämän piirteen myös itsessäni. Väitöstutkimusta kirjoittaessani olen huomannut, että pohdintani menevät usein sellaiselle alueelle, jolta en löydä muita tutkimuksia. Joku on joskus myös väittänyt, että minulla on nopeat hoksottimet ja esitän monissa tilanteissa fiksuja kysymyksiä, mistä näkee minun pohtivan laajasti käsiteltävää aihetta jo esityksen aikana.” 

”Aiemmin koin, ettei lukivaikeudesta kannata kertoa työpaikoilla, mutta nykyisin olen avoimempi asian kanssa."

"Nykyisessä työpaikassani olen kertonut lukivaikeudestani lähimmille työkavereilleni, koska työskentelen vaikean substanssin lisäksi vierailla kielillä.” 

”Pidän edelleen pahimpina tilanteina niitä, kun korjaamme yhdessä tekstiä neuvotteluhuoneen screenillä kaikkien seuratessa, ja minun tulisi englannin- tai saksankielisestä sanelusta korjata lauseita tai lisätä tekstiä esim. sopimustekstiin. Teams-aikakaudella sama toistuu näyttöä jaettaessa. Näissä tilanteissa tarvitsen työkavereiltani apua kirjoitusasujen kanssa.” 

Työelämässä lukivaikeus tulisi nähdä vahvuutena.  

”Toivoisin, että asialle oltaisiin entistä vastaanottavampia. Tietoisuutta lukivaikeudesta tulisi lisätä. Hyvin ratkaisukeskeinen ja kekseliäs henkilö voi olla se, joka auttaa koko työyhteisöä eteenpäin. Ei ole sattumaa, että monella keksijällä on ollut lukivaikeus. Yleinen tietoisuuden lisääminen erilaisista lukivaikeuksista ja jokaisen lukivaikeuden kanssa elävän oma aktiivinen asenne omien vahvuuksien hyödyntämisessä luo arvoa koko yhteisölle.”   

”Tärkeää olisi, että henkilö voisi itse tuntea ja kokea, ettei esimerkiksi arvioinneissa tarvitse pelätä arvioinnin perustuvan ainoastaan siihen seikkaan, että kirjoittaja on hieman muita hitaampi tai siihen, että tekstissä voi esiintyä kirjoitusvirheitä. Jo tämä veisi painetta pois ja auttaisi keskittymään siihen mikä on olennaisempaa; asiasisältöön.” 

Millaisen neuvon antaisit henkilölle, joka kamppailee lukivaikeuden kanssa? 

Elämä lukivaikeuden kanssa ei ole yhtään muita hullumpaa. Nauti siitä, että olet ehkä hieman erilainen. Se on vain oikea vahvuus opinnoissa ja työelämässä. Lukivaikeus vaatii työtä muita enemmän, mutta se kannattaa, eikä vaikeuksien alla kannata tuskastua mielettömästi. Muista myös pitää kiinni jaksamisestasi, koska väsyt lukemisen ja kirjoittamisen parissa luultavasti nopeammin kuin muut. 

Apuvälineitä oppimiseen: 

kommentit (0)

Huomaa, että kommentit on hyväksyttävä ennen niiden julkaisemista 🌟