Kuva Piia Arnould, MeNaiset, Sanoma. 

Olen avannut omaa lapsuuttani ja haasteita, mutta hyvin vähän kerron, miten lukivaikeus on  vaikuttanut minuun työelämässä. Usein ajattelemme, että lukivaikeus on jotain, mikä näkyy vain koulussa. Mutta asiahan ei ole niin, sillä lukivaikeus on osa minua kotona, työssä ja harrastuksissa. 

Olen saanut useita kannustavia puheluita sen jälkeen kun avasin MyDyslexia -sivuston. Olen saanut kuulla mitä koskettavimpia ja hienoja tarinoita siitä, millaista on olla töissä lukivaikeuden kanssa. Usein nämä puhelut venyvät tunnin kahden kestäviksi keskusteluiksi. Niinpä päätin avata myös omia kokemuksiani, koska on tärkeää, että työpaikoilla ymmärretään, että olemme kaikki erilaisia ja miten tärkeätä on, että erilaiset ihmiset voivat tuoda oman potentiaalinsa täysin esille. Tästä hyötyy tiimi ja koko yritys. Tämän seurauksena on hyvää oloa kun työntekijät näkevät, että asioita tehdään yhdessä ja jokaisen panos merkitsee. Että työnantaja aidosti välittää heistä. Tämä johtaa lopulta myös henkilöstön parempaa tuottavuuteen.

Muistan kun äitiyslomani jälkeen hyppäsin takaisin uraputkeen. Olin innoissani sillä sain heti hyvän työn. Mutta samalla minua pelotti. Pelkäsin, että paljastuisin ja lukivaikeuteni tulisi ilmi.

Niinpä tein kovasti töitä, myös illat ja viikonloput. Valmistauduin kaikkeen ja psyykkasin itseäni. Ensimmäiset kolme kuukautta oksensin joka ikinen aamu ennen töihin lähtöä. Pelkäsin niin pahasti, että sain fyysisiä oireita. Kilot tippuivat ja piti ostaa vyö, että housut pysyvät ylhäällä. Mutta minun oli pakko painaa eteenpäin. Oikeasti kun nyt katson taaksepäin, niin pärjäsin hyvin. Sain nopeasti enemmän vastuuta, vältin YT:t ja onnistuin kaikissa tehtävissäni. Olin myös pidetty työkaveri. Mutta tämä ei ollut helppoa, usein itkin iltaisin ja olin ihan voimaton. Kaikki tekstit piti käydä monta kertaa läpi, sillä en sallinut itselleni virheitä. Halusin näyttää itselleni pystyväni ja pelkäsin epäonnistumista kuin ruttoa. Tämä oli aika erikoista, koska olen luonteeltani heittäytyvä, yhteistyökykyinen, rento, kannustava ja erittäin iloinen. En usko, että kukaan työkavereistani olisi arvannut, mitä kävin läpi. Mutta lukivaikeus muovasi minua ikävästi, koska näin sen vain negatiivisena.

Ihmiset, joilla on lukivaikeus, yleensä oppivat tekemään ihan hirveästi töitä asioiden eteen, usein kuitenkin kantaen suurta häpeää kokien itsensä aina huonommaksi. Tämä on tietysti täysin väärin. Juuri tämä pelko ja ahdistus voi vaikuttaa niin pahasti, että omat lahjat eivät pääse esille eikä paineen takia onnistu tehtävissä. Ja hyvin usein juuri dyslektikon ajattelutavasta olisi hyötyä yrityksille: heillä on usein vahvat sosiaaliset taidot, he ovat empaattisia, hyviä ongelmanratkaisijoita ja he osaavat yksinkertaistaa asioita ja näkevät pidemmälle. Eikö juuri tällaista osaamista tarvita tiimeissä?


Ajattelin, että en tule pärjäämään koskaan ja miksi minulle on annettu tällainen palo tehdä työtä, johon en pääse sisään. Silkkaa kidutusta”.

Muistan kun nuorempana hain töitä. Kävin kahdessa haastattelussa, kummankin ison ja tunnetun korporaation johtajat uskoivat minuun ja lupasivat minulle heti paikan. Asia käteltiin ja olisi selvää, minun pitäisi vain muodon vuoksi käydä päivän kestävissä soveltuvuustesteissä. En silloin ollut avoin lukivaikeudestani ja pelkäsin tuhottomasti, että se näkyisi testeissä. 

Kumpaankin testiin menin niin pelokkaana, etten pystynyt keskittymään. En päässyt kummastakaan testistä läpi. Muistan kun sain nämä puhelut ollessani kävelemässä silloiseen kotiimme Pasilaan. itkin koko matkan. Ajattelin, että en tule pärjäämään koskaan ja miksi minulle on annettu tällainen palo tehdä työtä, johon en pääse sisään. Silkkaa kidutusta. Soitin testin tekijälle. Minun olisi pitänyt kertoa lukivaikeudesta etukäteen mutta nyt jälkikäteen on liian myöhäistä. Päätin, että en enää koskaa hae paikkaan, jossa on tällaiset testit. Meitä ei voi mitata samalla tavalla, minun lahjat eivät tule esille näiden kautta.

Olen hyvä sellaisena kun olen ja se riittää

Olen kuitenkin saanut paljon töissä kiitosta. Olen hyvä ihmisten kanssa, olen nopea ja saan asiat päätökseen. Minulla on bisnesälyä mutta olen kuitenkin lämmin. Olen ollut kehittämässä ihan uudenlaista liiketoimintaa. Minua kuvataan usein sinnikkääksi, extrovertiksi ja positiiviseksi, jopa sateentekijäksi. Omasta mielestäni olen sosiaalinen introvertti, joka haluaa saada asioita aikaan ja ihmisten potentiaalin esille. Kaikenlaiseen pinnallisuuteen olen hyvin kyllästynyt.

Tällä haluan kertoa, että elämä on matka ja lukivaikeus on aina osa tätä matkaa. 

Lukivaikeus on vaikuttanut minuun liian voimakkaasti ihan pienestä tytöstä asti. Olen hävennyt ja piilotellut sitä ja meinannut menettää elämäni sen takia. Nyt olen päättänyt, että tämä saa riittää. Olen se mikä olen ja se riittää.

Olen opetellut olemaan itselleni armollisempi ja yrittänyt keskittyä omiin vahvuuksiini.

Olemme kuitenkin vain ihmisiä eikä kukaan pärjää täällä yksin. Tarvitsemme ympärillemme hyviä tyyppejä, joilla on erilaista osaamista ja näkemystä. Tärkeää on myös aina muistaa, että työstä ja matkasta pitää osata nauttia. Itselläni on ollut onni saada hyviä osaajia työkavereiksi, joihin olen voinut luottaa. Olen esimerkiksi pystynyt antamaan tekstejäni toiselle luettavaksi ja muokattavaksi, koska kirjoittaminen ei sattuneesta syystä ole oma vahvuuteni. Olen tottunut tekemään töitä erilaisten osaajien kanssa. Usein saman pöydän ympärillä on istunut myyjä, markkinointiasiantuntija, it-asiantuntija, projektipäällikkö, design-asiantuntija ja asiakas. Silloin on hyvä, että emme ole kaikki samanlaisia. 

Olen avannut MyDyslexia -sivun, jonka tarkoituksena on kasvattaa tietoisuutta lukivaikeudesta, tarjota apuvälineitä (jotka auttavat mm. lukemisessa, kirjoittamisessa ja matikassa) ja auttaa ihmisiä, jotka kamppailevat asian kanssa niin kuin minä. Mutta ennen kaikkea tarkoituksena on rohkaista ja saada ihmiset näkemään, että lukivaikeus on lahja ja iso mahdollisuus. Tarvitsemme ihmisiä, jotka ajattelevat eri tavalla.

Haluan auttaa yrityksiä rohkaisemaan työntekijöitään olemaan omia itsejään.

Asiasta pitää puhua kouluissa, mutta myös yrityksissä. Siksi teen myös puhekeikkoja yrityksiin ja jaan omaa tarinaani. Haluan auttaa yrityksiä rohkaisemaan työntekijöitään olemaan omia itsejään. Ihmiset pitää osata kohdata oikealla tavalla, jotta saadaan ihmisten potentiaali aidosti esille. Tämän seurauksena on henkilöstön parempaa hyvinvointia ja lopulta myös parempaa tuottavuutta. 

BTW, tässä muutama yrittäjä, jolla on lukivaikeus: Bill Hewlett, Albert Einstein, Henry Ford, Steven Spielberg, Henry Winkler, Richard Branson, Barbara Corcoran, Ingvar Kamprad, Tommy Hilfiger.

TYÖPAIKOILLA ON TÄRKEÄÄ, ETTÄ ERILAISET IHMISET JA OPPIJAT VOIVAT TUODA OMAN TÄYDEN POTENTIAALIN ESILLE. TÄMÄ ON HELPOMMIN SANOTTU KUIN TEHTY. 

MyDyslexian perustaja Sirkku Jauhiainen, oppimisvaikeuksien eturivin asiantuntija.

Ota yhteyttä, jos haluat minut puhujaksi tai tehdä yhteistyötä:
sirkku@mydyslexia.fi / 050 5710 439

 

kommentit (0)

Huomaa, että kommentit on hyväksyttävä ennen niiden julkaisemista 🌟