Avasin MyDyslexia -kaupan. Halusin tehdä edes pienestä osasta maailmaa paremman paikan. Se ei kuitenkaan ollut minulle helppoa, avasin oven sisimpääni ja annoin muiden tietää omat kipeät kohtani. Julkaisin kaupan kyynelet silmissä eläen kaikki vaikeat hetket uudestaan. Tämä oli minulle myös irtipäästämistä.

“Opettaja katsoi ekalla luokalla hanskojen nimilappua ja alkoi nauramaan, koska siinä oli kirjoitusvirhe. Tuntui pahalta äidin puolesta. Äidillä oli varmasti dysleksia, vaikkei sitä ole diagnosoitu”. Tuomon lapsuus ei ollut kietoutunut dysleksian ympärille. Hän oli hyvin onnellinen poika, joka leikki sotaleikkejä....